Pääasiaksi ja –tehtäväksi tulee varttuneempien opiskelijoiden kurssi ”Journalistisen julkaisemisen kehitysprojekti”, jossa kurssi tekee koko vuoden ajan oikeaa mediaa – painettua ja verkkoa – oikealle yleisölle. Ykkösjakso suunnitellaan ja kakkos-kolmosjaksot tehdään. Lopuksi arvioidaan mitä on saatu aikaan.
Tavoitteena on opettaa miten kehitystyötä tehdään ja samalla tutkia journalismin eroja vanhassa ja uudessa mediassa toimittajalähtöisen ja yleisön antaman agendan kautta.
Kurssin siemenet olivat olemassa tuossa työsuunnitelmassani. Kesän aikana käydyissä erittäin hedelmällisissä keskusteluissa journalismin opetuksesta vastaavan professori Risto Kuneliuksen ja verkkomedian taitajan lehtori Ari Heinosen kanssa siemenet kylvettiin ja elokuussa kurssi sai jo hahmon. Ari sai suunnitelmamme näyttämään hyvinkin perusteellisesti suunnitellulta.
Erityistoiveeni saada luennoida myös ”märkäkorville” eli juuri opintonsa aloittaneille tuleville toimittajille täyttyi tänään ensimmäistä kertaa kun sain pitää avajaisluentoni sarjassa journalismin lajit ensimmäisenä.
Otsikkovalinta ”Tiedotusopista sorvin ääreen” pyrki kuvaamaan sitä etäisyyttä, joka syntyy tiedotusopin tieteellisen tutkimusperinteen ja sen toteuttamisen ja toisaalta käytännön toimittajakoulutuksen toteutumisesta saman katon alla. Laitokselle tullessani olin varma, että kyse on suurestakin ongelmasta. Enää en ole asiasta niin vakuuttunut, mutta aion ottaa siitä osallistuvan havainnoinnin menetelmällä selvän. Eivät menneet nekään sosiologian opinnot hukkaan Uppsalassa 70-luvun alkupuolella.
Luento on tässä. Tekemisen jännitys tiivistyi kun näin opiskelijoiden joukkoon soluttautuneet tiedotusopin laitoksen professorit ja opettajat.
Tiedotusopista sorvin ääreen
7.9.2007
Hannu Olkinuora
vierailuprofessuurin avajaisluento
1. Toimittamisesta, toimittajana olemisesta ja elämisestä.
Yleisöstä, sen muuttuneista mediavalinnoista.
Joillekin teistä toimittaja on unelmien ammatti, jotkut haluavat kokeilla ja jotkut tähtäävät jo nyt yliopistoon. Tiedotusoppi, sen tutkimus ja opettaminen luovat perustan ja kehykset
journalismille, joukkotiedotukselle ja toimittajan työlle.
2. Luennon otsikon mukaisesti aion pohdiskella tuota matkaa tieteestä käytäntöön.
3. Teidän kannaltanne tämän avauksen tavanomaista juhlallisempaan henkeen on syytäkin. Toimittajan ammatti on maailman hienoin ammatti. Päivääkään kuluneista 35 vuodesta en vaihtaisi. Ja toisaalta voin myös luvata: vastoinkäymisiäkin tulee.
Tieteen ja käytännön kohtaamisesta kertoo myös tämän salin nimi, joka muistuttaa meitä Yhteiskunnallisen korkeakoulun matkasta kohti tamperelaista sivistysyliopistoa: Tämä yliopisto antoi meille Paavo Kolin. Paavo Koli antoi meille tämän yliopiston.
4. Itselleni avaus on professuurin ensimmäinen julkinen esiintyminen. Viran saajalle asetettiin kolme edellytystä: ammatillinen kokemus, suunnitelma alan tutkimus- ja kehitystyöstä viranhoidon aikana sekä suunnitelma vuoden aikana annettavasta opetuksesta velvoittavat hyvin laaja-alaiseen toimintaan. Avainsana kaikessa tähän tehtävään liittyvässä on kuitenkin käytäntö eli toimittaminen maailmassa jossa toimittajan työympäristö on valtavien muutosvoimien kohteena.
Tässä yhteydessä haluan kiittää uusia työtovereitani ja kollegoita tiedotusopin laitoksella ymmärtäväisestä ja avuliaasta opastuksesta akateemiseen maailmaan. Kiitos kuuluu myös Helsingin Sanomain Säätiölle, joka on ennakkoluulottomasti ensimmäistä kertaa Suomessa lähtenyt rahoittamaan tätä käytännön journalismin ja akateemisen opetuksen ja tutkimuksen symbioosia. Suhtaudun tähän tehtävään ensimmäisenä valittuna hyvin nöyrästi ja samalla innostuneena tekemään asioita uudella tavalla.
5. Tulevan lukuvuoden aikana tulemme toteuttamaan journalistisen julkaisun kehityshankkeen, jossa varttuneemmat opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat vanhaa ja uutta mediaa. Tässä työssä meidän on tarkoitus arvioida kuinka paljon yleisön vaatimukset journalismiin ja journalistiseen agendaan ovat muuttuneet uusien verkkoon kehittyneiden mediaa muistuttavien foorumeiden aikana. Katsomme vaikutuksia vanhaan mediaan pyrkimällä selvittämään miten journalismin vanhat perustat muuttuvat vai muuttuvatko ne lainkaan.
Työpajassa, joksi toimitustamme kutsumme, teemme oikeita asioita oikeilla yleisöllä vapaasti erilaisia aiheita käsitellen ja eri toimintatapoja kokeillen. Toivon, että tuloksistamme on hyötyä sekä käytännön kehitystyölle että niistä syntyy yliopistoon tutkimushankkeita, joilla on laajempi merkitys ja joista voidaan päätellä pidemmän ajan kehityskulkuja.
Toinen merkittävä hanke, johon yliopistolla on sitoutunut sekä tiedotusopin laitos että johtamistieteiden laitos, on pyrkimys saada aikaan mediajohtamisen oppituoli. Tämän alueen opetus ja tutkimus ovat Suomessa hyvin vähäisiä. Sisältöön keskittyvä tutkimus ja korkeatasoinen sekä strategiseen että käytännön johtamiseen erikoistunut poikkitieteellinen hanke ovat alueella, jolle on kasvava kysyntä.
Kaikki mediayritykset ympäri maailmaa tuntevat muutoksen toiminnassaan. Kaikki kysyvät samaa: Millä vauhdilla yleisön tavat muuttuvat? Kuinka pysyviä ne ovat ja mitä tämä kaikki tarkoittaa juuri meille?
Näin voimakas murrosvaihe edellyttää vahvaa ja näkemyksellistä johtajuutta, jossa ymmärretään sisällön – siis journalismin ja yleisön palvelemisen merkitys. Toimintatavat muuttuvat, liiketoimintamallit muuttuvat. Median johtaminen on muuta kuin makkaratehtaan johtamista.
Huipulle on tällä alueella matkaa, mutta oikea kansainvälinen verkottuminen on Tampereelle mahdollisuus. Teknologian osalta naapuriyliopistomme tarjoaa myös loistavan yhteistyömahdollisuuden.
On selvää, että erityspiirteistään johtuen sisällöllä ja näin ollen tiedotusopin laitoksella on merkittävä rooli mediajohtamisen oppisuunnan luomisessa Tampereelle ja siksi laitoksen aktiivisuus kysymyksessä on ilahduttavaa.
6. Matkalla tieteestä käytäntöön ei voi olla käsittelemättä yliopiston eli tässä tapauksessa tiedotusopin ja käytännön toimittajan työn suhdetta. Asettamatta kyseenalaiseksi itsenäisen yliopiston oikeutta esittää kysymyksiä ja vastata niihin eli sen suvereenia valtaa viedä tiedettä eteenpäin on alan toimijoilla silti oikeus arvioida yliopistossa annettavaa koulutusta, joka tässä tapauksessa tähtää toimittajan ammattiin.
Tampereella suhde oli Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja sittemmin Yliopiston ammatillisen koulutuksen roolista johtuen hyvin läheinen. Koulutuksen muuttuminen pelkästään akateemiseksi koulutukseksi ja tiedotusopin opillinen suuntaus loitonsivat toimittajien tulevien työnantajien ja tämän oppilaitoksen välejä.
Viime vuosina yhteistyö on selvästi lisääntynyt. Lyhyen aikavälin tutkimustyötä on lisätty, mikä on vahvistanut hedelmällistä kanssakäymistä. Onko tämä vahvistanut käytännönläheisempää tutkimussuuntausta pitkäjänteisemmän tutkimuksen kustannuksella, sen pystyy arvioimaan vain yliopisto itse.
Yhteiskunnan kehittymisen kannalta on tärkeää, että näin suuressa median murrosvaiheessa asioita selvitetään sekä käytännönläheisesti että teoreettisemmin. Kaikki tätä muutosta selittävä tutkimus on relevanttia.
Samoin on syytä selvittää miten hyvin korkeakoulussa toimittajan valmiudet hankkineet sijoittuvat ammattiin. Hyvien toimittajien ominaisuuksia ei voi tieteellisesti määritellä – eikä ole syytäkään, koska erilaisia toimittajia tarvitaan – mutta kokemus on osoittanut, että pelkästään kirjalliset sisäänpääsykokeet kaipaisivat kokeneiden korvien ja silmien tekemää henkilökohtaista haastattelua henkilökohtaisten ominaisuuksien selvittämiseksi. Mikäli yliopisto tyytyy nykymuotoiseen opiskelijoiden sisäänpääsykokeeseen, merkitsee se sitä, että ammatillinen, opintoja täydentävä koulutus lisääntyy lähempänä alan toimijoita.
Eräs toimittajavalmiuksia korostava ratkaisu voisi löytyä nykyisen kaksivaiheisen tutkinnon porrastamisesta siten, että ennen maisteriopintoja edellytettäisiin nykyistä enemmän käytännön työskentelyä.
7. Samalla kun patistan kollegoitani selvittämään tätä monivivahteista ongelmaa, patistan heitä pienimuotoiseen kapinaan yliopiston sisäistä byrokratiaa vastaan. Mikäli hallintoon ja sen aiheuttamaan sisäiseen elämään käytettävä aika olisi edes osittain opiskelijoiden käytössä olisimme kaikki tyytyväisempiä. Ei voi olla oikein että vähenevä raha lisää anomista ja raportointia niin että vähästäkään ei enää saada entistä hyötyä.
8. Toimittajan reaalimaailma
Toimittajan työ
”Toimittajan on kyettävä antamaan olennaista ja totuudenmukaista tietoa ympäröivästä yhteiskunnasta, hänen täytyy pystyä hahmottamaan asiakokonaisuuksia, liittämään ne suurempiin yhteyksiin ja erittelemään niitä.”
Lukijoista vieraantunut ei tunne vastuuta
Kiinnostaviakin asioita peitellään
Lukijoiden luottamusta koetellaan
Vasta-alkaja turhautuu
Ammattitaitoa kohennettava
Toimittajan tehtävä on hankkia ja välittää tietoa – esittää sitä luotettavasti ja houkuttelevasti. Selittää, antaa tausta, kertoa minne olemme menossa – ja jos mahdollista nähdä mistä olemme tulossa. Parhaat uskovat parempaan maailmaan, osaavat kuvata sen ja näkevät miten juuri tämä edesauttaa ponnisteluja.
Hyvä toimittaja on
- utelias = kyky ja motiivi hankkia tietoa
- sosiaalinen = osaa hankkia tietoja
- sivistynyt = yleissivistys antaa perspektiivin ja kyvyn seuloa
- epäilevä = kyseenalaistaa tietoa ja motiiveja
- itsetuntoinen = riippumaton
sekä luonnevikainen
- innostunut/kyyninen
- lyhytjänteinen/kyyninen
- nöyrä/kyyninen
Hyvän perusjournalistin ominaisuudet ovat välineriippumattomia. Teknologia ei anna ammattitaitoa, moraalia eikä etiikkaa.
9. Paineet
- tiedon määrä ja saatavuus
- riippumattomuus
- ammattimaisuus
- teknologia
Mediavalintoja
- Median uljas historia – helppoa?
- Paljon on saatu aikaan
- Yhteenkuuluvuuden tarve – identiteetti – kylä
- Teknologinen murros – tietoliikenne, internet
eli yhteenkuuluvuus, ajankäyttö, suhde median ja median teknologinen kehitys
Löytyy esimerkiksi:
- suurkaupunkilaiset
- kiireiset
- kriittiset
- nettipolvi
Yhteistä: mediainstituution rooli arjen ohjaajana heikkenee. Median käyttäjän aktiivinen kuluttaminen lisääntyy – muuttaako se journalismia? Vaikuttaa sisältöön – sirpaloituu - ja talouteen
10. Megatrendit
- internet
- sirpaloituminen = hyvää, huonoa, mediaa- eimediaa
- vuorovaikutus
- nopeus
- kilpailu
- yhteisöllisyys
o news, views, use
Seuraukset:
- Tomorrow’s news reporting will be more of a conversation, or a seminar. The lines will blur between producers and consumers, changing the role of both in ways we’re only beginning to grasp now.
- We will learn we are part of something new, that our readers/listeners/viewers are becoming part of the process. I take it for granted, for example, that my readers know more than I do—and this is a liberating, not threatening, fact of journalistic life.
- Sosiaalinen, yhteisöllinen media
1. Yahoo!
2. Microsoft Network (MSN)
3. Google
4. YouTube
5. Windows Live
6. Myspace
7. Baidu.com
8. Orkut
9. Wikipedia
10. Facebook
42. BBC
80. CNN
202. New York Times
lähde: alexa.com
”The digital native doesn’t send a letter to the
editor anymore. She goes online, and starts a blog.
We need to be the destination for those bloggers.
We need to encourage readers to think of the web
as the place to go to engage our reporters and
editors in more extended discussions about the
way a particular story was reported or researched
or presented.”
Rupert Murdoch, News Corp., April 2005
Ennen muuta yleisö on osa mediaa. Mannerlaatat liikkuvat. Edellisen kerran se tapahtui 1450 kun Johannes Gutenberg keksi painokoneen.
Olla toimittaja nyt on sekä vaikeampaa että mielenkiintoisempaa kuin aikoihin.
Tervetuloa ammattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti