Välttämätön välivaihe

Välinesuuntautunut journalistinen annoskeittiö vai puurokattila, josta hämmennetään kaikkiin kanaviin vähän kaikkea? Tätä pohditaan kaikissa journalistisissa tuotantoyksiköissä eri puolilla maailmaa. Kustantajat uneksivat multimediatoimituksista, joissa kaikki toimittajat tekevät kaikkea ja tuottajat annostelevat kauhallaan ”sisältöjä” eri kanaviin. Nämä visiot eivät ole toteutuneet sellaisinaan missään vaikka sisäinen markkinointi on ollut ankaraa.

Superdeskien perustamisesta huolimatta sanomalehti tarvitsee oman ydinjoukkonsa samoin kuin verkkokin. Tämän hyväksyminen ei johdu pelkästään toimittajien muutosvastarinnasta. Verkko on eri instrumentti kuin lehti, ja sen soittamiseen tarvitaan omat pelimanninsa.

Tehdessämme yliopistolla todellista verkko- ja paperijulkaisua yhtä aikaa olemme huomanneet, että molemmilla täytyy olla omat tuottajansa. Heidän täytyy pitää tiiviisti yhtä, että lukijoille ei tarjottaisi tyystin samaa kahdessa eri välineessä. Verkon ymmärtämiseksi asioita täytyy lähestyä verkko edellä. Kun näin täytyy tehdä pikkulaboratoriossamme, on selvää että toimitusten on ollut syytä eriytyä oikeassa elämässäkin.

Isoissa toimituksissa verkkotoimitukset ovat erillisiä, kun taas pienissä toimittajat tekevät eri versioita eri kanaviin. Niinhän vanhoina hyvinä aikoinakin pienlehden toimittaja oli oma valokuvaajansa ja taittajansakin.

Suuressa maailmassa todellisen kilpailun alueilla on sisällöstä maksaneen yleisön ostohalukkuus alkanut selvästi rapautua. Siellä missä paperilehtien kannattavuus heikkenee, euro alkaa toimia konsulttina myös toimituksellisissa organisaatio-opeissa.

Käsillä olevan verkkomedian kehitysvaiheen jälkeen alkaa syntyä oikeita multimediatoimituksia, ei kuitenkaan yhden puurokattilan periaatteella vaan enemmänkin siten että kokki keittää herkkunsa useissa pienissä padoissa, joista sitten sisältö jaetaan käyttäjien mukaan.

Tästä pohdinnasta on hyötyä: Niin organisaattoreille kuin organisoitavillekin tulee selväksi, mistä yleisö on valmis maksamaan ja miten tämän keskeisen menestystekijän laatua pitää kehittää.

Ekonomitkin pääsevät rakentamaan mediayhtiöitä niiden ydintoiminnassa. Aivan kuten tavallisissakin yrityksissä tehdään.

Pätkäproffakolumni Suomen Lehdistössä

Toimittaminen on helppoa

Internet sen teki. Lukijat pääsivät vertailemaan eri lehtien toimittajien tuotoksia samoista aiheista ja niinhän siinä kävi: yleisön mielestä toimittajat tekevät työtä, joka näyttää helpolta ja jonka tuloksena syntyy paljon keskeneräistä työtä. ”Mekin pystymme parempaan”, huutaa kansalaisjournalistien kuoro kotitarveblogiensa takaa.

On totta että verkko antaa yleisölle mahdollisuuden vertailla eri toimituksia ja verkko antaa kaikille mahdollisuuden tehdä medialta ja journalismilta näyttäviä hengentuotteita. Tämä lisää mediakriittisyyttä, joka voimistuu kun tarjonta lisääntyy.

Monelle huonolla itsetunnolla varustetulle toimittajalle – joita kyllä riittää - tämä on lopun vahvistus: Meitä ei enää tarvita. Kustantajien unet toteutuvat. Yleisö tekee sisällön ja puoti pannaan kiinni.

Haloo, valot päälle!/Hetkinen! Verkon syystä ja ansiosta rakkaat tavoitellut lukijamme ovat alkaneet kiinnostua siitä mitä teemme.

Nyt tarjoamme heille verkossa nopeutta, pinnallisuutta niiltä alueilta mihin silmä helpoimmin tarttuu: Uutisia, katastrofeja, skandaaleja ja viihdettä. Valtapelejä ja draamaa. Urheilukin täyttää tunnusmerkit. Ei ole sattumaa, että suurimmat mediasaitit ovat iltapäivälehtien ja kaupallisten televisioiden verkkopalveluja.

Lopetetaan verkkojournalismista puhuminen. Jatketaan journalismilla ja tehdään journalistinen strategia. Mietintämyssy päähän ja excel-generaattorit piiloon: Miten näin aktiivinen yleisö saadaan osaksi mediaa ja sen tekemistä? Miten nykyaikainen mediayhteisö toimii?

Viime vuosikymmen puhuttiin lukijasuhteesta ja nyt meillä on sellainen käsissämme. Ei aina ehkä niin myötäsukainen eikä edes uskollinen, mutta innokkaampi kuin osasimme termin keksiessämme unelmoida.

Verkkomedian ensimmäinen kehitysvaihe luo laadulle kysyntää. Hyvää ja huonoa toimittajan työtä arvioidaan yhä innokkaammin riippumatta siitä onko sitä painettu paperille vai ei. Hyvän journalismin tekeminen ei ole helppoa.

Pätkäproffakolumni Suomen Lehdistössä