Välinesuuntautunut journalistinen annoskeittiö vai puurokattila, josta hämmennetään kaikkiin kanaviin vähän kaikkea? Tätä pohditaan kaikissa journalistisissa tuotantoyksiköissä eri puolilla maailmaa. Kustantajat uneksivat multimediatoimituksista, joissa kaikki toimittajat tekevät kaikkea ja tuottajat annostelevat kauhallaan ”sisältöjä” eri kanaviin. Nämä visiot eivät ole toteutuneet sellaisinaan missään vaikka sisäinen markkinointi on ollut ankaraa.
Superdeskien perustamisesta huolimatta sanomalehti tarvitsee oman ydinjoukkonsa samoin kuin verkkokin. Tämän hyväksyminen ei johdu pelkästään toimittajien muutosvastarinnasta. Verkko on eri instrumentti kuin lehti, ja sen soittamiseen tarvitaan omat pelimanninsa.
Tehdessämme yliopistolla todellista verkko- ja paperijulkaisua yhtä aikaa olemme huomanneet, että molemmilla täytyy olla omat tuottajansa. Heidän täytyy pitää tiiviisti yhtä, että lukijoille ei tarjottaisi tyystin samaa kahdessa eri välineessä. Verkon ymmärtämiseksi asioita täytyy lähestyä verkko edellä. Kun näin täytyy tehdä pikkulaboratoriossamme, on selvää että toimitusten on ollut syytä eriytyä oikeassa elämässäkin.
Isoissa toimituksissa verkkotoimitukset ovat erillisiä, kun taas pienissä toimittajat tekevät eri versioita eri kanaviin. Niinhän vanhoina hyvinä aikoinakin pienlehden toimittaja oli oma valokuvaajansa ja taittajansakin.
Suuressa maailmassa todellisen kilpailun alueilla on sisällöstä maksaneen yleisön ostohalukkuus alkanut selvästi rapautua. Siellä missä paperilehtien kannattavuus heikkenee, euro alkaa toimia konsulttina myös toimituksellisissa organisaatio-opeissa.
Käsillä olevan verkkomedian kehitysvaiheen jälkeen alkaa syntyä oikeita multimediatoimituksia, ei kuitenkaan yhden puurokattilan periaatteella vaan enemmänkin siten että kokki keittää herkkunsa useissa pienissä padoissa, joista sitten sisältö jaetaan käyttäjien mukaan.
Tästä pohdinnasta on hyötyä: Niin organisaattoreille kuin organisoitavillekin tulee selväksi, mistä yleisö on valmis maksamaan ja miten tämän keskeisen menestystekijän laatua pitää kehittää.
Ekonomitkin pääsevät rakentamaan mediayhtiöitä niiden ydintoiminnassa. Aivan kuten tavallisissakin yrityksissä tehdään.
Pätkäproffakolumni Suomen Lehdistössä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti